Elämä on ympyrän muotoinen

Elämä on prosessi, muuttuva ja alati muovautuva kokonaisuus. Helpointa sitä olisi kuitenkin kuvata kehänä, jolla edetä väreilevän aaltoliikkeen tavoin. Aaltoliikkeen, jonka ääripäät hipovat toistensa vastavoimia. Toisessa päässä mielikuvituksellinen älykkyys ja toisessa luonnon kirjoittamat alkukantaiset tavat selviytyä ja toimia. Nämä kaksi asiaa ovat ainoat tekijät, jotka ihmisen elämässä kamppailevat keskenään.

Saavuttaakseen älykkyyden, yksilön on tultava tietoiseksi niin itsestään kuin myös vallitsevista olosuhteista, mutta myöskin ympäristöstään.

Mikä vaikuttaa ja mihinkin, ja miksi? Mitä elämä on ja miten se toimii?

Myöskin alkukantaisuuden havaitsemiseksi on käytettävä ajatteluaan. Ihminen ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole sen erilaisempi, kuin muutkaan eläinlajit. Hyvin usein ihmisen toimintaa tarkastellessa, motiivina toimien takana vaikuttaa vahvasti selviytymisvietti. Sama vietti, joka ohjaa myös muiden elävien olentojen valintoja ja toimintaa elämää ylläpitääkseen. Kulkeakseen saman matkan alusta loppuun, täyttäen tarkoituksena ja luoden tämän matkan aikana merkityksen itselleen osana kokonaisuutta. Ihminen ei tee tässä eroa toiminnallaan.

Yksi asia on kuitenkin se, joka määrittelee, mutta myös muovaa ihmisyksilön elämää kohti erilaisia valintoja ja koitoksia. Yksilön elämä, sellaisena kuin yksilö sen itse kokee. Tämä yksilöllinen kokemus elämästä on se, joka ohjaa ihmistä erilaisiin ajatuksiin ja toimiin. Erilaiset vihjeet elämästä ja olemisesta toimii polttoaineena ja suunnannäyttäjänä elämässä, ja yksilö ikään kuin ohjelmoi itseään pitkin elämää johonkin, että saavuttaisi jotakin. Kaikelle toiminnalle on olemassa jonkinlainen yhtälö tai syy, eikä juurikaan mikään todellisesti ole sattumaa. Tämän vuoksi voisi sanoa, että vaikka elämä vaikuttaisikin sattumanvaraiselle ja epäjärjestelmälliselle, on elämä kuitenkin todella johdonmukaista ja selkeää. Varsinkin sen jälkeen, kun tietoisuus näiden asioiden suhteen on kasvanut. Yksilöllä itsellään on siis mahdollisuus vaikuttaa elämänsä selkeyteen kasvattamalla tietoisuuttaan sekä älykkyyttään, joka taas vie yksilöä enemmän pois ihmisen alkukantaisuudesta, joka toimii moottorina alkukantaisille reaktioille ja tarpeille.

Itsetutkiskelu on yksi hyvin vahva työkalu tällaisen tietoisuuden ja älykkyyden saavuttamiseksi, mutta keinoja on muitakin. Itsetutkiskelu elämässä on hyvin tarpeellista, avartavaa ja kehittävää, mutta tietyn pisteen jälkeen on myös osattava luopua siitä. Ymmärrys asioista ei tule pelkästään itsetutkiskelulla, vaan myös elämällä, kokemalla ja havainnoimalla. Voisikin ajatella, että itsetutkiskelu auttaa ymmärtämään, mutta tämän jälkeinen elämän ja asioiden hyväksyminen on silkkaa olemista ja ikään kuin elämän maistelua. Ymmärrys auttaa avaamaan silmät, hyväksyminen auttaa näkemään asiat lempeässä valossa, mutta nämä ovat vain reitti sille kaikista viimeisimmälle vaiheelle, luopumiselle.

Tämä on elämän yksi vaikeimmista, mutta antoisimmista päänmääristä. Luopuminen. Sanotaanko näin, että olisi vähintäänkin tarpeellista, mutta myös oman elämän kannalta todella hyödyllistä opetella luopumaan kaikesta. Tällä tietysti tarkoittaen sitä, ettei konkreettisesti välttämättä luovu mistään, mutta pystyisi luopumaan ajatuksen tasolla kaikesta. Tällainen luopuminen on vahva vastalääke sille, että kokisi tarvetta jostakin. Ihmisellä kun on hyvin vähän elämän kannalta sellaisia asioita, joista on todellinen tarve. Voitaisiinko sanoa, että näitä asioita on ainoastaan kolme. Ihminen tarvitsee elääkseen ravintoa, suojaa ja lepoa. Kaikki muu tämän lisäksi on vain ihmisen kuvitelmaa siitä, mitä tarvitsee elääkseen. On eri asia ajatella, mitä tarvitsee elääkseen hyvää elämää. Tämä taas tarvitsisi tutkailemisen siitä, mitä kenellekin tarkoittaa hyvä elämä. Elääkseen ja pysyäkseen hengissä ihminen tarvitsee vain näitä kolmea.

Ihmisen tarve voi myös hyvin usein olla riippuvuus jostain. Yksilö voi ajatella tarvitsevansa, vaikka jotain ihmistä, tapaa ajatella tai toimia. Yleensä tällainen ajatus perustuu siihen, että ajattelee näiden asioiden tuovan jotain hyötyä, tai auttavan jossain, kun tosiasiassa asia on päinvastoin. Koskaan riippuvuus mihinkään ei tuo pidemmän päälle minkäänlaista hyötyä, ainoastaan haittaa.

Voisiko siis olla niin, että ihminen voisi olla ajatuksellisesti riippuvainen näkemyksestään myös elämästä? Että ihmisellä olisi tarve nähdä elämä jollakin tavalla, ja olla riippuvainen tästä ajatuksesta ja näkemyksestään elämästä?

Tämän vuoksi luopuminen on tärkeää elämässä. Vaikkakin se saattaa kuulostaa vahvalta toimenpiteeltä, luopuminen ajattelusta elämänsä suhteen on yksi vapauttavimmista toimenpiteistä elämässä.

Mitä olisi elämä ilman rajoja ja esteitä? Mitä olisi elämä johdonmukaisena reittinä pisteestä A, pisteeseen B. Mitäpä, jos kaikelle olisikin syy, ja että sinulla olisi mahdollisuus saada selville jokainen elämään liittyvän asian yhtälö, ja vaikuttaa omaan elämään sitä kautta? Mitä jos sinulla olisi mahdollisuus rakentaa elämästä juuri sellainen, kuin minkälaiseksi sen itse haluaisit tehdä?

Tämä kaikki on täysin mahdollista.

Tämä on ihmisen älykkyyden todellinen huipentuma. Omavaraisen ajatuksen ja elämän uudelleenrakentaminen. Kaikista ajatuksista luopuminen ja elämän muovaaminen tehokkaaksi, järjestelmälliseksi ja johdonmukaiseksi. Alkukantaisuuden vaikutuksen ymmärtäminen elämässä, sekä sen hyödyntäminen vain tarvittaessa. Tosin, on hankala varmuudella sanoa, kuinka paljon luonnon kirjoittamat koodit ihmisen elämään todella vaikuttavatkaan.

Tämä olisi elämän ihanteellinen lopputulema. Hallinta elämästään yksilöllä itsellään. Mahdollisuus kellua elämässä rajoitta, jonka jälkeen elämästä tulisi mahdollisimman puhdas. Puhdas kokemus elämästä, ilman rajoituksia ja estäviä tapoja ajatella. Elämä yksilöllisenä kokemuksena, ilman totuuksia tai oikeita tai vääriä tapoja ajatella. Kokemus ykseydestä ja yhteydestä yksilön ja muun maailman välillä.

Ymmärrys, hyväksyminen ja luopuminen. Elämän kokeminen ja yksinkertainen havainnointi. Kaiken ympäröivän tapahtuvan tarkkaileminen ja siinä eläminen, ilman minkäänlaista tarvetta kiinnittyä mihinkään. Oleminen ja elämän tarkkailu oman itsensä, mutta myös oman henkilökohtaisen mielikuvituksen ulkopuolelta. Kaikesta irti päästäminen. Ainoastaan tämä on se reitti, jolla on mahdollista matkustaa sinne kaikista tärkeimmän äärelle. Syvälle ihmisyyden syvimpään ytimeen, oman itsensä äärelle.

Rakkain terveisin,

Anssi Miettinen