Ymmärrys asuu hiljaisuudessa
Itsetutkiskelu on itsensä siivoamista turhista ajatus- ja
toimintamalleista, erilaisista kuormittavista asioista ja ongelmista.
Voitaisiin ajatella, että jos tutkii itseään ja asioitaan, siivoaa itseään
turhasta ja löytää kestävän suhtautumisen, teoriassa, olisi mahdollista jäädä
jäljelle yksilönä, ilman mitään muuta. Jäljelle jäisi siis vain yksilönä ”minä
itse”, ”oma itse”.
Mitä silloin on enää olemassa?
Yksilö ja oma itse. ”Minä”. Tämä on itsetutkiskelun yksi
suurimmista tavoitteista ja hetkellisistä päätepisteistä. Oman minän löytyminen,
oman minän tunnistaminen ja tunteminen. Ihminen saattaa elää elämäänsä hyvinkin
illuusiopohjaisesti tehden asioita ajatellen tietävänsä mitä tekee, silti tietämättään
mitä tekee ja miksi. Hyväksi esimerkiksi voi nostaa rakkauden, onnellisuuden
tai hyvyyden. Ihmiset puhuvat rakkaudesta, onnellisuudesta ja hyvyydestä, mutta
todellisuus näiden sanojen ja tarkoituksien takana ei kuvasta yhtäkään
edellisistä käsitteistä.
Käsitteitä pidetään määriteltyinä totuuksina, ja elämää
katsotaan näiden määritteiden ja totuuksien kautta. Ihmiset opettavat
toisilleen asioiden merkityksiä, välttämättä tietämättä edes itse mitä nämä asiat
tarkoittavat. Ihminen yksilönä ajautuu mahdollisesti harhateille omasta
itsestään, ja tällöin elämä voi olla näennäisesti toisten määrittelemien
raamien mukaan hyvää ja hienoa, mutta silti oman itsensä mukaan jotain
sellaista, mikä ei tunnu omalta.
On mahdollista olla riippuvainen hyvinkin monesta asiasta, ja
yksinäisyyden sekä hiljaisuuden sijaan suositaan ylitsevuotavaa sosiaalisuutta
ja kanssakäymistä, missä on todella vaikeaa viettää aikaa sen kaikista tärkeimmän
kanssa, oman itsensä kanssa. Tällöin on myös hankala päästä lähteelle, sinne
mistä kaikki henkilökohtainen oleminen kumpuaa, syvältä ihmisyyden syvimmästä
ytimestä. Minusta.
Ymmärrys löytyy hiljaisuudesta sekä yksinäisyydestä. Yksinäisyyttä
pelätään, koska on pelottavaa ja epävarmaa olla yksin. On pelottavaa olla vain
itsensä kanssa, koska siellä asuu totuus. On pelottavaa olla juuri sellainen
kuin on, ajatella niin kuin ajattelee, toimia niin kuin toimii ja elää niiden
asioiden kanssa mitkä itse on elämäänsä valinnut, silloin kun on yksin. Silloin
ei ole mahdollisuutta paeta, ei etsiä takaovia eikä yrittää muuttaa
todellisuuttaan. Todellisuus on kuitenkin se mitä yksilönä todella on, vain oma
itse.
Olisi hyvä löytää yksinäisyys ja hiljaisuus omasta itsestään.
Asettua itsensä äärelle. Kysyä itseltään, kuka minä olen, mitä minä olen, miksi
minä olen. Sulkea silmänsä ja hengittää rauhallisesti, ilman aikaa ja ilman
paikkaa. Astua uuteen maailmaan, oman itsensä rakentamaan todellisuuteen, jota
itse muovata mieleisekseen. Muovata mieleisekseen suhtautumalla, ajattelemalla
ja yksinkertaisesti vain olemalla. Antaa ajan olla, mielen olla ja kaiken olla
vain paikallaan. Matkustaa hengityksen kautta äärettömyyteen, hiljaisuuteen ja
yksinäisyyteen. Tuntea universumi ja maailma läsnä hetkessä. Tuntea kaikki,
mutta samalla ei mitään. yksinkertaisesti vain olla ja hengittää.
Ymmärrys asuu hiljaisuudessa. Pimeydessä ja yksinäisyydessä.
Näitä asioita ei tulisi pelätä, vaan ne tulisi toivottaa lämpimästi
tervetulleeksi. Huomata, kuinka kaikista suurimman kysymysmerkin takaa löytyvät
kaikki vastaukset. Yksinäisyydestä, hiljaisuudesta, minusta itsestä.
Rakkain terveisin,
Anssi Miettinen
Kommentit
Lähetä kommentti