Ymmärrys asuu hiljaisuudessa

Itsetutkiskelu on itsensä siivoamista turhista ajatus- ja toimintamalleista, erilaisista kuormittavista asioista ja ongelmista. Voitaisiin ajatella, että jos tutkii itseään ja asioitaan, siivoaa itseään turhasta ja löytää kestävän suhtautumisen, teoriassa, olisi mahdollista jäädä jäljelle yksilönä, ilman mitään muuta. Jäljelle jäisi siis vain yksilönä ”minä itse”, ”oma itse”.

Mitä silloin on enää olemassa?

Yksilö ja oma itse. ”Minä”. Tämä on itsetutkiskelun yksi suurimmista tavoitteista ja hetkellisistä päätepisteistä. Oman minän löytyminen, oman minän tunnistaminen ja tunteminen. Ihminen saattaa elää elämäänsä hyvinkin illuusiopohjaisesti tehden asioita ajatellen tietävänsä mitä tekee, silti tietämättään mitä tekee ja miksi. Hyväksi esimerkiksi voi nostaa rakkauden, onnellisuuden tai hyvyyden. Ihmiset puhuvat rakkaudesta, onnellisuudesta ja hyvyydestä, mutta todellisuus näiden sanojen ja tarkoituksien takana ei kuvasta yhtäkään edellisistä käsitteistä.

Käsitteitä pidetään määriteltyinä totuuksina, ja elämää katsotaan näiden määritteiden ja totuuksien kautta. Ihmiset opettavat toisilleen asioiden merkityksiä, välttämättä tietämättä edes itse mitä nämä asiat tarkoittavat. Ihminen yksilönä ajautuu mahdollisesti harhateille omasta itsestään, ja tällöin elämä voi olla näennäisesti toisten määrittelemien raamien mukaan hyvää ja hienoa, mutta silti oman itsensä mukaan jotain sellaista, mikä ei tunnu omalta.

On mahdollista olla riippuvainen hyvinkin monesta asiasta, ja yksinäisyyden sekä hiljaisuuden sijaan suositaan ylitsevuotavaa sosiaalisuutta ja kanssakäymistä, missä on todella vaikeaa viettää aikaa sen kaikista tärkeimmän kanssa, oman itsensä kanssa. Tällöin on myös hankala päästä lähteelle, sinne mistä kaikki henkilökohtainen oleminen kumpuaa, syvältä ihmisyyden syvimmästä ytimestä. Minusta.

Ymmärrys löytyy hiljaisuudesta sekä yksinäisyydestä. Yksinäisyyttä pelätään, koska on pelottavaa ja epävarmaa olla yksin. On pelottavaa olla vain itsensä kanssa, koska siellä asuu totuus. On pelottavaa olla juuri sellainen kuin on, ajatella niin kuin ajattelee, toimia niin kuin toimii ja elää niiden asioiden kanssa mitkä itse on elämäänsä valinnut, silloin kun on yksin. Silloin ei ole mahdollisuutta paeta, ei etsiä takaovia eikä yrittää muuttaa todellisuuttaan. Todellisuus on kuitenkin se mitä yksilönä todella on, vain oma itse.

Olisi hyvä löytää yksinäisyys ja hiljaisuus omasta itsestään. Asettua itsensä äärelle. Kysyä itseltään, kuka minä olen, mitä minä olen, miksi minä olen. Sulkea silmänsä ja hengittää rauhallisesti, ilman aikaa ja ilman paikkaa. Astua uuteen maailmaan, oman itsensä rakentamaan todellisuuteen, jota itse muovata mieleisekseen. Muovata mieleisekseen suhtautumalla, ajattelemalla ja yksinkertaisesti vain olemalla. Antaa ajan olla, mielen olla ja kaiken olla vain paikallaan. Matkustaa hengityksen kautta äärettömyyteen, hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen. Tuntea universumi ja maailma läsnä hetkessä. Tuntea kaikki, mutta samalla ei mitään. yksinkertaisesti vain olla ja hengittää.

Ymmärrys asuu hiljaisuudessa. Pimeydessä ja yksinäisyydessä. Näitä asioita ei tulisi pelätä, vaan ne tulisi toivottaa lämpimästi tervetulleeksi. Huomata, kuinka kaikista suurimman kysymysmerkin takaa löytyvät kaikki vastaukset. Yksinäisyydestä, hiljaisuudesta, minusta itsestä.

Rakkain terveisin,

Anssi Miettinen